Kun elämä alkaa tuntua jatkuvasti arjelta,
joka toistaa samaa kaavaa,
on aika vaihtaa ajattelutapaa.
Kuvittele palaavasi takaisin lapsuuteen. Sinne missä kaikki tuntui niin turvalliselta ja ihanalta eikä mikään ollut tylsää.
Sinulla ei ollut tylsää, vaikka olisit leikkinyt viikon jokaisena päivänä sitä nukkekotileikkiä etkä tylsistynyt, vaikka se sama nukke oli sinulla yli viisi vuotta. Juttuhan vain parani siitä mitä vanhemmaksi nukke tuli. Ensin nukkesi meni leikisti naimisiin (ehkä jopa useammin kuin kerran, sillä hääleikit olivat parhaita), sitten sillä nukella olikin jo monta lasta ja täydellinen talo. Kaikki oli niin täydellistä. Ja jokainen päivä keksit aina sille nukellesi tekemistä.
Ainoa asia, joka sinun ja nukkesi välille tuli, oli sinun kasvaminen kohti aikuisuutta.
Ensin leikit vähentyivät muutamaan kertaan viikossa, sitten kuukaudessa, puolessa vuodessa... Ja pian olit unohtanut koko tavan leikkiä. Ensin väitit itsellesi olevasi liian kiireinen leikkimään, koska koulu vei muka kaiken ajan. Oikeasti et ollut lainkaan kiireinen, vaan et halunnut koulukavereidesi tietävän, että leikit vielä. Olisit kertonut vain, sillä kyllä niitä kavereitakin olisi leikityttänyt, jos vähän olisit kysynyt.
Ja nyt, kun jäit miettimään onko asia todella näin, voin kertoa ettei vielä ole liian myöhäistä.
Silloin kun kaikki oli hyvin ja täydellistä ja sitä samaa jaksoi tehdä tuntikaupalla.
Sinulla ei ollut tylsää, vaikka olisit leikkinyt viikon jokaisena päivänä sitä nukkekotileikkiä etkä tylsistynyt, vaikka se sama nukke oli sinulla yli viisi vuotta. Juttuhan vain parani siitä mitä vanhemmaksi nukke tuli. Ensin nukkesi meni leikisti naimisiin (ehkä jopa useammin kuin kerran, sillä hääleikit olivat parhaita), sitten sillä nukella olikin jo monta lasta ja täydellinen talo. Kaikki oli niin täydellistä. Ja jokainen päivä keksit aina sille nukellesi tekemistä.
Ainoa asia, joka sinun ja nukkesi välille tuli, oli sinun kasvaminen kohti aikuisuutta.
Ensin leikit vähentyivät muutamaan kertaan viikossa, sitten kuukaudessa, puolessa vuodessa... Ja pian olit unohtanut koko tavan leikkiä. Ensin väitit itsellesi olevasi liian kiireinen leikkimään, koska koulu vei muka kaiken ajan. Oikeasti et ollut lainkaan kiireinen, vaan et halunnut koulukavereidesi tietävän, että leikit vielä. Olisit kertonut vain, sillä kyllä niitä kavereitakin olisi leikityttänyt, jos vähän olisit kysynyt.
Ja nyt, kun jäit miettimään onko asia todella näin, voin kertoa ettei vielä ole liian myöhäistä.
En pakota nyt ketään takaisin leikki-ikään oikeasti, vaan mielikuvituksissa.
Kuvittelepa, että siinä tiskatessasi ja kiroillessasi elämän samaa kaavaa, olet kuin lapsena.Silloin kun kaikki oli hyvin ja täydellistä ja sitä samaa jaksoi tehdä tuntikaupalla.
Miksi niin ei ole nyt?
"En ole enää se sama ihminen kuin lapsena" on väärä vastaus , sillä ethän silloin muistaisi koko lapsuuttasi.
Totuus on, että sinä olet muuttunut sellaiseksi kuin kiireinen elämänrytmi meidät tekee. Eli takerrutaan pikkuasioihin eikä enää keskitytä siihen mikä hyvinvoinnin kannalta on oleellista.
Totuus on, että sinä olet muuttunut sellaiseksi kuin kiireinen elämänrytmi meidät tekee. Eli takerrutaan pikkuasioihin eikä enää keskitytä siihen mikä hyvinvoinnin kannalta on oleellista.
Siis rakkauteen.
Rakkautta omaan itseen, läheisiin ja omiin tekemisiin.
Myös tiskaaminen on rakkautta, sillä ei kukaan tahtoisi tarjota rakkaalle itselleen ruokaa likaisista astioista.
Myös tiskaaminen on rakkautta, sillä ei kukaan tahtoisi tarjota rakkaalle itselleen ruokaa likaisista astioista.
Kaikki lähtee sinusta,
myös leikkimielisyys.
myös leikkimielisyys.
Hyvää loppukesää!
