Odotan vain

Istun sukkapuikot käsissäni ja odotan. En tiedä mitä odotan, odotan vain.

Odotan itseäni.

Odotan, että tartun itseäni kädestä ja komennan siivoamaan. Siivoamiseen ryhtyminen on tuskaa! Loputonta kipua ja surua asioiden tekemättömyydestä.

Tarvitsisin taloudenhoitajan, joka pitäisi tämän runosielun kurissa. Sisäisen taloudenhoitajan.

Olen kuitenkin kaikesta huolimatta onnellinen ja se on outoa. Olisinko sitten onneton, jos wc-pönttönikin kiiltäisi?

Ehkä menen miettimään tätä kaikkea imurin varteen tarttuneena...